Hämy on etno-rockin ainutlaatuinen synteesi

Hämyn musiikki on aina elämys. Tässä jutussa artisti kertoo itse, mistä ammentaa inspiraation taiteeseensa.

Minulle syntyi artistipersoona Hämy vuonna 2019 useiden yksinäisten vuosien jälkeen. Tähän mennessä oli ollut useita bändi- ja orkesterikokeiluja, joista yksikään ei ottanut kunnolla tuulta alleen syystä tai toisesta. Palava halu päästä keikkailemaan ja tuottamaan musiikkia johti lopulta siihen, että syvennyin yhä enemmän itseeni ja omaan persoonaani, sekä opin kanavoimaan kykyä tuottaa omanlaistani taidetta. Live-looppaus oli nousussa 2010 ja 2020 lukujen taitteessa sooloartistien keskuudessa, ja aloitin itse looppaamisen loppuvuonna 2019.

Olen soittanut musiikkia 6-vuotiaasta lähtien, ensimmäisenä soittimenani piano, toisena kitara. Historia- ja kulttuuriharrastusten kautta aloin kiinnostua yhä enemmän kansanmusiikista sekä maailmanmusiikista, joka johti useiden uusien soitinten ja laulutyylien pariin. Muun muassa amerikan alkuperäiskansojen huilut, bambuhuilut, kehärummut, munniharput, teräskielirummut ja muut harvinaisemmat soittimet yhdistettynä kurkkulaulantaan loivat minulle täysin uutta ja ennestään tuntematonta äänimaisemaa. Kun tämän reseptin kaikki ainesosat sekoitetaan loopperissa keskenään, saadaan aikaan erittäin hämyistä etno-rockkia.

Suurimpana inspiraation lähteenäni toimii luonto. Sen jälkeen vaikuttavimpia tekijöitä ovat ihmiset, eläimet, avaruus, omakohtaiset kokemukset sekä tietokirjallisuus. Olen aina ollut sen luontoinen ihminen, että en tahdo pysyä paikallani ja tartun kiinni kaikkiin tilaisuuksiin, joita eteeni tarjoutuu. Sillä on varmasti valtava merkitys siihen, että koen mielikuvitukseni olevan erittäin vilkas ja pystyn tarvittaessa pääsemään flow-tilaan melko helposti. Innostuneisuuden varjopuoli on se, että kun tekee montaa projektia yhtä aikaa, aika ja energia ei riitä kaikkeen samanaikaisesti. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen oppinut kanavoimaan voimavarani yhteen projektiin kerrallaan. Vuonna 2021 olin aivan burnoutin partaalla, ja se voimattomuuden ja väsymyksen tunne, mikä siitä seurasi, säikäytti niin paljon, että siihen tilaan en aio itseäni enää päästää. Pyrin nykyään keskittämään voimavarani siihen, mikä on minulle oikeasti tärkeää ja merkityksellistä. Hämy on yksi näistä minulle merkityksellisistä asioista.

Hämyn taika pääsee oikeuksiinsa lavalla

Hämyn tie tulee luultavasti olemaan mutkainen ja kuoppainen ennen kuin ihmiset alkavat kiinnittämään musiikkiin ja sanoituksiin enemmän huomiota. Nykykulttuurimme on mielestäni sellainen, että haluamme "ikivihreitä" ja tuttuja sävelmiä, sillä ne ovat helppoja tässä hektisessä ajassa. Ei suurimmalla osalla ihmisistä ole aikaa, saati kiinnostusta lähteä etsimään jotain uutta tai tuntematonta, sillä omassa elämässäkin on jo ihan tarpeeksi käsittelemistä. Toisaalta Hämyn tie on siis helppo, sillä kovin moni artisti ei tee täysin samanlaista taidetta, mutta toisaalta se on vaikea nimenomaan siksi, että kovin moni artisti ei tee täysin samanlaista taidetta, eikä silloin saa niin helposti näkyvyyttä. Se mitä Hämy haluaa tuottaa ihmisille, on uusia ja ennennäkemättömiä kulttuurielämyksiä. Hämyn musiikki on ehdottomasti parasta livenä! Olen live-esiintyjä!

Tähän mennessä suosikkikeikkapaikkojani ovat olleet kaikki vaihtoehto-, taide- ja luontofestivaalit. Toivoisin pääseväni muutaman vuoden sisään keikkailemaan enemmän Etelä-Suomessa, esimerkiksi keskiaikatapahtumissa. Myös kaiken kokoiset ulkomaan keikat kiinnostavat. Koen, että musiikkini on parasta silloin, kun sitä ympäröivä miljöö on myös kiehtova, sillä visuaalinen ja auditiivinen taide tukevat vahvasti toinen toisiaan. Pyrot, valot, savut, tulitaiteilijat ja muut visuaaliset taiteilijat sekä elämykset luovat kokemukseen aina lisää syvyyttä ja luonnetta. Näitä haluan keikoilleni enemmän!

Kurkkulaulua ja kansanmusiikkia

Yleisin kysymys mitä minulta kysytään, on että miten opin ja miksi aloitin kurkkulaulamaan. Tähän vastaus on se, että kiinnostuin alkuvuonna 2018 mongolialaisesta ja tuvalaisesta kulttuurista soitinharrastukseni kautta. Tutustuin noihin aikoihin ensin suomalaiseen jousisoittimeen jouhikkoon, josta kiinnostukseni eteni aasialaisiin jousisoittimiin, kuten erhuun ja igiliin. Soitinten kautta päädyin kuuntelemaan myös erilaisia laulutyylejä ja yksi, joka valloitti sydämeni täysin, oli kurkkulaulu. Siinä oli jotain täysin poikkeavaa kuin missään muussa mitä olin siihen saakka kokenut. Harjoittelin kurkkulaulua ensin kotona itsekseni Youtuben ja Spotifyn kautta, mutta huomasin lopulta, ettei kehitystä tapahtunut haluamallani tavalla. Osallistuin ensimmäisen kerran kurkkulaulaja Imre Peemotin kurkkulaulukurssille vuonna 2020, jonka jälkeen kehitystä tapahtui huimaa vauhtia! Tämän jälkeen olen käynyt useilla Imren kurkkulaulukursseilla ja verkostoitunut muidenkin suomalaisten kurkkulaulajien kanssa.

Kansanmusiikki ja vähemmistökulttuurit ovat olleet keskiössä viime vuosina erittäin paljon sen vuoksi, että mediassa on puhuttu erittäin paljon kulttuurillisesta omimisesta. Varsinkin kun perinteistä musiikkia sekoitetaan nykyaikaisempaan musiikkivirtaan. Toivon, että uudet folk- ja etnomusiikin harrastajat eivät säikähdä tätä aihetta aloittaessaan musiikkiharrastustaan, vaan ovat avoimia etsimään tietoa eri lähteistä ja juttelemaan toisilleen myös siitä, että miten alkuperäiskansojen ja -kulttuurien asemaa voitaisiin vahvistaa maailmassa. Itse en ole minkään tietyn kulttuurin sanansaattaja, enkä halua ollakaan sellainen, mutta olen täysin avoin keskustelulle aiheesta ja myönnän, etten voi tietää kaikesta kaikkea. Tarkoitus on kuitenkin luoda kiinnostusta erilaisia kulttuureja kohtaan, joten oppimaan täytyy aina olla valmis! Jos me emme näe ja hyväksy toisiamme, emme voi myöskään ymmärtää toisiamme.

Ikimuistoisimpia kokemuksia, joita olen musiikin parissa saanut kokea, ovat ne lukemattomat nuotiopiirit ympäri Suomea. Yhtäkään niistä en vaihtaisi pois. Elämästään oppii paljon, kun sulkee pois kaiken ylimääräisen ja turhan.