Lajune kietoo kuulijansa sanojen lumoavaan maailmaan

Lajune sai ensikosketuksensa sanataiteeseen koulussa, kun äidinkielen tunnilla käsiteltiin Kalevalaa ja hän huomasi, että tykkäsi lukea sitä ääneen luokan edessä.

– Ne olivat niitä harvoja kertoja, kun "häirikkö ja luokan pelle" oli keskittynyt opetukseen.

Lajune tiesi jo ala-asteella haluavansa esiintyä jonkinlaisena artistina, mutta hänen oma taiteellinen muotonsa oli pitkään hakusessa. Hän tutustui ensin rock- ja nu metal -maailmaan, jonka jälkeen viisitoista vuotta vierähti räpin parissa. Lukuisten bändi- ja sooloyritysten jälkeen sanailusta alkoi pudota biitti pois ja rytmitys alkoi muuntautumaan puhemaisemmaksi.

– Olen ihastunut jo lapsena 50-luvun kuplettiin. Esa Pakarinen ja Reino Helismaa ovat tekemisillään jättäneet lähtemättömän vaikutuksen minuun.

Monipuolista taiteilijaa inspiroi kaikki

Mutta Lajune on paljon muutakin kuin sanataiteilija. Hän on taiteilija, joka maalaa, kiipeilee, tanssii, valo- ja videokuvaa, askartelee ja rakentelee milloin mitäkin. Vaatteita, koruja, logoja ja tatuointeja suunnitellessaan, hänelle ei usein riitä pelkkä suunnitelma, vaan idea pitää nähdä mahdollisimman nopeasti valmiina, ja siksi hänen asunnossaan surisee yön tunteina milloin dremel tai singeri, milloin tatuointikone.

Inspiraatiota Lajune löytää kaikkialta – kuvista, äänistä, tuoksuista ja sanoista. Jokin yksittäinen sana, joka tuntuu hyvältä suussa, saattaa synnyttää parin A4:n mittaisen tekstiryöpyn.

Taiteessa mennään välillä äärilaidasta toiseen: välillä Lajusta pelottaa, ettei uusia tekstejä enää synny, kun ei ole mitään sanottavaa, tai yleisö ei enää kiinnostu ja tule paikalle. Toisinaan taas esimerkiksi onnistunut keikka aiheuttaa sellaiset adrenaliinihuurut, että tunne on kaikkivoipa. 

Spoken wordin lähettiläs

Spoken word, vielä melko underground esiintymismuoto Suomessa, tarjoaa mahdollisuuden tuoda yleisön eteen jotain ainutlaatuista ja yllättävää. Lajuse mukaan vaikeinta on saada ihmiset sen pariin. Lajune käyttää omasta tyylistään termiä performance poetry, sillä hänen taiteensa ei ole sitä tavanomaisinta lavarunoutta.

– Oikeastaan ainut tapa esitellä tekemistäni, on nähdä minut livenä.

Lajune haluaa tehdä spoken wordia näkyvämmäksi festareilla ja radiossa.

Oulussa hän on jo yksi keskeisimmistä tekijöistä ja saanut jalansijaa hyvin erilaisissa tapahtumissa. Hän haluaa herättää kuulijoissaan uteliaisuutta ja ihmettelyä, joka jää ilmaan vielä keikan jälkeenkin.

– Pyrin saamaan sellaisen positiivisen "Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Mitä tämä on?"-fiiliksen. Sellaisen, josta puhutaan vielä työpaikan kahvipöydissä.

Lajune on esiintynyt klubeilla, tapahtumissa ja yksityistilaisuuksissa aina olohuoneista isommille festareille asti, mutta ei osaa valita suosikkia näiden väliltä.

– Riippuu vähän fiiliksestä: Juhliva festarikansa antaa erilaisen buustin kuin rauhallinen pöydissään istuva klubiyleisö, mutta toisaalta taas jälkimmäinen antaa intiimiydessään mahdollisuuden erilaiseen herkkyyteen.

Hänen ikimuistoisimmat elämyksensä liittyvät useimmin jonkinlaiseen yllätykseen, kuten esimerkiksi hyviin taikuriesityksiin. Omista keikoistaan ikimuistoisena Lajune muistelee ensimmäistä keikkaansa punk-yhteisön uudenvuoden juhlissa.

– Jännitti aivan hirveästi ja suurin kauhu oli se, tuleeko aplodit vai turpaan. Aplodit tuli.

Tulevaisuudessa Lajune toivoo, että taide olisi hänen päätulonlähteensä. Ja saatetaan hänet nähdä esiintymässä myös sinfoniaorkesterin kanssa.

Etpä muuten tiennyt, että Lajune on näytellyt Salatuissa elämissä sekä kahden eri ison operaattorin mainoksissa. Hän on myös tatuoinut kaulansa ja niskansa itse kahden peilin kautta.